Tunteistakin voi puhua

Mikä siinä on, että ihmiset valittavat siitä, etteivät saa aikaseksi tehtyä joitakin asioita?
Esimerkiksi. On eräs tapaus jossa poika ei uskalla puhua tunteistaan tytölle, koska pelkää tämän reaktiota ja seurauksia.
Jos tyttö vastaa kieltävästi hänen tunteisiinsa, hän pelkää mitä sitten käy, kun he ovat samalla luokalla.
Muuttuuko tytön käytös häntä kohtaan? Pystyvätkö he olemaan ystäviä? Pystyvätkö he olemaan samalla luokalla enää?
Odottamallahan asia ratkaistuu...

Myönnän etten aina osaa itsekään tehdä ratkaisuja asioiden eteen, mutta voin kuitenkin sanoa että on parempi tehdä ja katua, kuin jättää tekemättä ja katua.
Ja helpompi se on muita neuvoa. Sitähän Santra tässä harrastaa.

Jos aina vain odottaa sopivaa tilaisuutta, sitä ei ehkä koskaan saa. Aina voi keksiä hyvän syyn olla kertomatta tunteistaan jälleen kun siihen voisi olla mahdollisuus. Mutta jos ei ikinä puhu ja kerro tunteistaan henkilölle, ei voi koskaan saada vastausta. Sitten se jää vaivaamaan mieltä.
Tietenkin voi käydä niinkin hyvä tuuri, että henkilö johon olet ihastunut, tuleekin kertomaan sinulle tunteistaan. Näin käy kuitenkin aika harvoin. Tai ehkä ei kuitenkaan niin harvoin. Ehkä tuokin henkilö on punninnut ihan samoja asioita kuin sinäkin? Hän uskalsi kuitenkin ottaa riskin.
Näin ei aina käy. Ihmisten pitäisi oppia puhumaan tunteistaan ja kertomaan toisille siitä eikä aina vain odottaa tilaisuutta että joku tulisi kertomaan ne samat tunteet sinulle. On uskallettava ottaa se riski.

Olen saattanut jo puhuakin teille tästä, mutta minusta tämä on melko tärkeää, että ihmiset osaisivat ottaa riskejä ja kertoa tunteistaan. Eihän sitä muuten asiat selkene.
Parempi se on kertoa ennen kuin se voi olla liian myöhäistä.
Sitten se kaduttaa ainakin.

Santra on avautunut ja kiittää.