Pelko

Pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan onnen saavuttaa

Tuo säe on aika pitkälti totta.
Jos antaa pelon hallita elämää, ei ehkä koskaan löydä onnea. Silloin pelosta voi tulla elämä, jolloin ei ehkä kuitenkaan elä.
Pelko on suuri ja vahva tunne ja jokainen meistä ihmisistä kokee pelkoa joskus ja onhan se ihan tervettä pelätä aina välillä.
Mutta onko se tervettä, jos pelko käy päälle? Eli jos ihminen pelkää jatkuvasti. Pelkää sitä itse elämää, ei uskalla ottaa riskejä, koska elää siinä pelossa että hän saattaisi epäonnistua.

Eihän sen näin pitäisi mennä.
Elämä on kuitenkin melko lyhyt ja jos suurin osa siitä ajasta kuluu pelkäämiseen, ei ehkä pääse elämään sitä elämää oikein. Tai oikein ja oikein. Mistä minä tiedän minkälainen elämä on oikein, mutta tarkoitankin lähinnä sitä, ettei pääse kokemaan asioita. Ihminen saattaa jäädä silloin yksin ja kuolla siihen omaan pelkoonsa.

Ihmismieli on siitä jännä juttu, jos tarpeeksi psyykkaa itseään ja antaa sen pelon ottaa itsestään kiinni eikä edes yritä taistella vastaan, ihmisestä tulee heikko. Pelko saattaa alkaa aiheuttamaan erilaisia "sivuoireita", jolloin ihminen saattaa menettä täysin omanitsensä hallinnan. Sillä voi olla vakaviakin seurauksia.

Se mitä minä haen tässä nyt takaa on se, että ei kannata jättää elämää pelon varjoon. Voi olla oikein hyvä ottaa välillä riskejä ja tehdä pelottaviltakin tuntuisia asioita. Enkä tarkoita tällä sitä, että pitäisi alkaa huumeita kokeilemaan tai aseita käyttämään tai jotain muita aineita tai tuottaa pahaa muille ihmisille. Eiei. Lähinnä haen tässä sellaista riskien ottamista, suhteellisen terveitä riskejä.

Olin tuossa ruokatunnilla ja kuuntelin kahden naisen keskustelua.
Toinen näistä naisista oli vain päättänyt lähteä vanhasta kaupungistaan ja hän vain tuli tähän kaupunkiin ilman työpaikkaa, ilman asuntoa, ilman miestä. Aivan yksin. Hän kuitenkin löysi hyvän työpaikan ja sai asunnonkin.
Oliko sitten kohtalolla sormensa pelissä. Sitä ei voi tietää, mutta ainakin tuo nainen uskalsi ottaa riskin ja lähteä.

Tämä pätee myös rakkaudessa. Jos on kokenut epäonnistumisia useamman kerran, sitä voi olla vaikea uskaltaa rakastua, mutta eihän ihminen jaksa elää ilman rakkautta. Mutta kun aikaa on kulunut riittävästi ja tuntee että voisi olla valmis rakastumaan, niin sitten kannattaa antaa vain mennä.
Jos ei koskaan yritä, ei voi myöskään koskaan saavuttaa mitään. Ja jos ei ole valmis jättämään menneitä, ei ehkä ole valmis rakastumaan uudelleen. Ja silloin voi olla taas riski alistua pelolle. Ja siitä lähtee uusi kierre taas.

Ihmisen pitäisi vain uskaltaa antaa menneiden jäädä taakse ja ottaa uusia askeleita tulevaisuuteen. Menneitä ei voi kukaan korjata, mutta tulevaisuudella voi olla vaikka kuinka paljon annettavaa, kun vain uskaltaa ottaa askeleen lähemmäksi sitä. Se on melko suuri askel, mutta kun sen askeleen on ottanut on jo aika pitkällä. Ensimmäisen askeleen jälkeen seuraa yleensä toinen ja vielä kolmaskin askel. Kolmannen askeleen kohdalla voi jo tuntea kuinka ne vanhat huonot ajat jäävät taakse ja tuntee olevansa valmis jo juoksemaan vastaan tulevaisuutta.

Pitää ajatella sitä, mitä itse haluaa tehdä ja jättää pelko taakse ja tehdä sitä mitä haluaa. Sitä mikä tuntuu oikealle.
Uskalla kertoa tunteesi sille suloiselle naapurin pojalle/tytölle. Et koskaan voi tietää mihin se johtaa ;)
Tai ole rohkea ja tapaa se nuorimies jonka olet bongannut chatista, mutta ole kuitenkin varovainen!

Uskalla vaihtaa työpaikkaa, jos siltä tuntuu. Rohkaise itseäsi ja jätä pelko taakse. Ole valmis hankkimaan sellainen työ josta olet haaveillut ja joka sinua miellyttää. Sinun ei tarvitse olla siivooja jos se ei tunnu sinun omalta työltäsi.

Uskalla hakea sen alan opiskelua joka sinua itseäsi kiinnostaa. Vaikka isäsi haluaisi sinusta lääkärin, mutta sinä itse haluaisit toimittajaksi, rohkaise itseäsi ja kerro siitä isällesi. Vanhempien tehtävänä ei ole määrätä lapsensa tulevaisuutta, mutta he voivat kannustaa ja antaa hyviä ohjeita. Mutta aina ne vanhemmatkaan eivät ole oikeassa. Tulevaisuudesta päätät sinä itse.

Älä anna pelon ottaa valtaa itsestäsi. Uskalla ottaa riski ja olet askeleen lähempänä haavettasi.

Aina ei tarvitse olla rohkea, mutta tulevaisuuden kannalta ja itsensä takia on välillä hyvä olla rohkea terveellä tavalla. Rohkeus ei ole sitä, että aiheutetaan tahallista mielipahaa muille.
Kyllä te tiedätte mitä rohkeus on. Tiedätte mitä minä haen tässä takaa.

En minäkään ole aina kovinkaan rohkea. Kamppailen usein monenlaisten asioiden kanssa, mutta ajan myötä nekin kirkastuvat ja sitä on taas askeleen pidemmällä.



Santra rohkaisee kaikkia ja vaikenee jälleen hetkeksi.

Hyvää joulun odotusta kaikille!