Väkivallasta

Väkivalta ei oo vastaus mihinkään kysymykseen
Ei tarvi väkivaltaa, jos muita kunnioittaa

Lainaus kappaleesta Asvaltti, jonka esittää mm Toni Wirtanen ja pari muuta heppua.
Suosittelen kuuntelemaan koko kappaleen ja miettimään sen sanoja.

Se on vain niin harvinaisen oikeassa.

Tässä juhannuksen kieppeillä kun kuunteli uutisia heräsi kysymyksiä.

Miksi pitää tappaa ihmisiä? Mikä oikeuttaa tähän tekoon?
Pidin ennen aina suomea turvallisena maana. Enpähän enää. Koskaan ei voi tietää mistä nurkasta joku hyökkää kimppuun.

Miksi ihmisiä ei voida vain jättää rauhaan? Väkivaltaa ei tarvita mihinkään. Oikeasti ei tarvita! Lopettakaa se ihmisten rääkkäys. Se ei hyödytä teitä mitenkään.

Olen pasifisti. Siksi lopetinkin brasilian ju-jutsun. Olenhan myös Non fighting generation tiimin virtuaalinen vastuunuori, joten minulla oli hyviä syitä lopettaa se.
Riidat ja tappelut voidaan selvittää puhumallakin. Paljon tehokkaampaa.

Nyt kun tuhka peittää raunion,
niin missä rakkaus on?
Näin.

Ei kai tässä enempää tälläkertaa. Olkaa rauhallisia.

Santra kuittaa

"Nuori rakkaus on maailman valo, se ei ole sokea
vaan kaikkinäkevä silmä.
Se on väkevämpi kuin kuolema
paljastakaa päänne ja polvistukaa sen saapuessa.
Turha valittaa, kun jäätte eteen ja telaketjut rusahtelevat yli.
Oma vika"

TOTTA!
Nuori rakkaus on kaunista. Niin viatonta ja suloista. Kaunista. Kaikki on uutta ja jännittävää. Se on sitä ensirakkauden kipinää.

Rakkaus on kaunis asia. Jokaisen pitäisi saada kokea se edes kerran elämässään. Jokaisen tulisi edes kerran elämässä tuntea sitä polttavaa kipinää, joka saa sydämen ja mielen aivan sekaisin.

Ehkä ero ja suru on sitten sen arvoista.

Ja Santra tarkentaa. Santra ei ole kihloissa. Santra ja Jani vain ovat sopineet niin että ovat. Jokainen käsittäköön sen miten haluavat.

Santralla ei ole kipinöivää rakkautta kuitenkaan. Ei ole koskaan ollut, mutta ehkä hyvää kannattaa odottaa vähän pidempääkin.

Santra kiittää taas.

Olkaa yksin ja juoskaa karkuun!

ÄLKÄÄ IKINÄ RAKASTUKO. PYSYKÄÄ KAUKANA SIITÄ NIIN KAUAN KUIN MAHDOLLISTA. VARSINKI AVIOLIITOISTA.

Tuli tuossa käytyä elokuvissa katsomassa Sex and the city - movieta. Oli itseasiassa aika loistava elokuva. Sai minut tajuamaan monenlaisia asioita. Ja sehän se inspiroikin minut kirjoittamaan tämän kirjoituksen tällä kertaa.

Olen sitä mieltä että rakkaus on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Ennen sitä ihminen on suhteellisen onnellinen ja pystyy elämään normaalisti ilman huolia. Mutta mitä käykään kun rakkaus astuu kuvioihin?
HÄN SAIRASTUU VAKAVASTI.

Oikeasti. Rakkaus on murhaa ihmismielelle.

Minä en ikinä mene naimisiin. Se on pahin virhe jonka rakkaudessa voi tehdä. Sen jälkeen kaikki ongelmat tulevat. Ja viimeistään silloin mieli on täysin tuhottu.

Sinkkuudessa on monia hyviä puolia.
Saa katsella miehiä ihan rauhassa tuntematta huonoa omaatuntoa. Ja tarviiko sen pidemmälle päästäkkään?
Olisiko kätevää jos miehiä voisi pistää pulloon? Sitten voisi laittaa pullon hyllyyn ja katsella niitä miehiä aina uudestaan. Tulisi aikamoinen kokoelma varmasti.

Mutta tottapuhuen. Varmasti jokainen ihminen kaipaa lähelleen jonkun joka pitää huolen sinusta ja joka tuo lohdutusta ja hellii ja halailee. Tuo kukkia ja vie syömään.

...HETKINEN.

Santra rauhoitu!

Tuollaista tapahtuu VAIN JA AINOASTAAN elokuvissa. Se ei ole oikeaa elämää. Oikeassa elämässä rakkaus on yhtä tuskaa. Mies ei helli naista!
VAIKKA NAISEN PITÄISI AINA OLLA VAIVAN ARVOINEN.
Miesten pitäisi helliä naisia. Oikeesti. Naiset ansaitsevat sen.
Minulla on tunne että naiset hellivät enemmän miehiä. SE ON VÄÄRIN. Tasa-arvoa tässäkin kiitos!
HELLIKÄÄ NAISIANNE.

Minä ainakin haluaisin ihanan rakastavaisen miehen joka osaa kohdella naista.

EI MUTTA NYT SANTRA HUIJAA. santra ei halua miestä. EI IKINÄ ENÄÄ.

Paitsi että olen kihloissa. Mutta henkisesti olen täysin vapaa sinkku.

Pitäisiköhän minun vaihtaa blogin nimeä? Kirjoittelen vain miehistä ja rakkaudesta nykyää. Minne on jäänyt kaikki muu?
Kyllä ne muutkin asiat tulevat.
VARMASTI TULEVAT! Santran elämä ei pyöri rakkauden ympärillä.

Mutta kun rakkaus ja ihmissuhteet ovat kiinnostavia. Niistä saa niin paljon irti. Pakko käyttää hyväksi.

Mielenvikainen Santra vaikenee jälleen ensi kertaan saakka. Kiitos ja hei.

ÄLKÄÄKÄ NAISET KOSKAAN MENKÖ ULOS MIEHEN KANSSA ILMAN AIVOJA.

What is love?

Missä kulkee ihastumisen ja rakastumisen raja? Onko niillä rajoja?
Uskotteko rakkauteen ensisilmäyksellä? Onko se mahdollista?

Voiko rakkautta määritellä?
Tietytsi voi, mutta onko muka mahdollista että ihminen voi rakstaa tuntematta toista oikeasti?
Jos on tuntenut vain hetken ja alkaa jo tunnustamaan rakkautta, voiko se olla totta? Eihän sitä kukaan usko. Se ei vain ole mahdollista. Syvää ihastumista voi olla, mutta rakkautta? Ei. Ei ehkä.

Tottakai miehet ajattelevat että naisia on helppo huijata,kun aletaan puhumaan rakkaudesta. Toiset naiset ovat vain niin sinisilmäisiä että heihin tehoaa rakkaudesta puhuminen, jolloin he ovat jo miesten pauloissa, mutta ei kestä kauaakaan kun nämä naiset jo itkevät ja syyttävät itseään siitä kuinka he taas uskoivat miehiä ja että rakkautta olisi ollut olemassa. Sitä itketään ja kadutaan elämää. Ennen kaikkea itketään miesten petollisuutta.

Toisille miehille naiset ovat vain uusia sulkia hatuissa, eivätkä he ymmärrä rakkaudesta mitään. Sääli naisia jotka ovat niin helposti huijattavissa. Voisivat vähän katsella ympärilleen eikä uskoa jokaista rakkauden tunnustusta joita miehet lipertelevät.
Avatkaa silmänne. Kyllä maailmassa on niitä aidostikin rakastavia, he ovat vain hieman piilossa. Mutta kyllä he esille tulevat kunhan jaksaa odottaa.
He ovat niitä jotka kävelevät vastaan aivan väärään aikaan aivan väärässä paikassa, kuten edellisessä kappaleessa jo kirjoitinkin.

Santraahan ei miehet huijaa!
Miehet ovat petollisia. Kaikkea ei pidä uskoa!

Santra vaikenee jälleen seuraavaan kertaan saakka.