Tulin tässä miettineeksi että lisääkö rakkaus ihmiseen kauneutta? Saako rakkaus ihmisen näyttämään hyvältä?
Äitini kysyi tässä eräänä päivänä että olenko MINÄ rakastunut. Ihmettelin kysymystä aika paljon, koska se kuulosti jotenkin oudolle. Koska minullahan ei ollut mitään rakkauden tunnetta.
Kysyin siinä sitten tarkemmin että mistä moinen kysymys tuli ja sain vastaukseksi: koska olet niin sievä tänään.
Okei. Voi olla mahdollista että rakkaus kaunistaa ihmistä ulkoisesti sekä sisäisesti, mutta voihan ihminen olla kaunis ihan tavallisena arkipäivänäkin ilman mitään suurempia tunteita.
..Eikö voikin?
En toki halua kehua itseäni ja omaa kauneuttani :D en nimittäin huomannut itsessäni mitään normaalista poikkeavaa.
Kyllähän minä osaan välillä tehdä poikkeuksia ja kokeilla jotakin uutta tai tehdä jotakin repäisevää mikä saa muut hieman hämilleen, mutta että olemattoman rakkauden takiako yrittäisin itseäni kaunistaa?
Jos ihminen tuntee olonsa onnelliseksi/rakastuneeksi niin kyllähän se kai näkyy ja tuntuu niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
Mutta eihän se ole mikään rikos?
Tosin... Minä kyllä näytän melko samalta, oli tunteet sitten millaiset tahansa. Mutta poikkeuksia on joka lähtöön.
Siinä taitaakin olla se tältä erää.
Sievä epärakastunut Santra kuittaa jälleen.
Pasalla ja Atpolla nousi kusi päähän - turhaan
13 vuotta sitten
1 kommentti:
Tulin tänne nyt sitten kommentoimaan, kun huomasin, että olet päivttänyt blogiasi :)
Minusta se on niin, että kun ihastuu/rakastuu, niin sitä on paljon avoimempi ja iloisempi. Esim. hymyilee vastaan tulijoille ja ei ole taipuvainen masenteluun. Ehkä tämä sitten näkyy ulospäinkin, niin että on muiden silmissä kauniimpi. Tai muut näkevät kauniimpana, kun kohtelee muita mukavammin. Tätä muutosta käytöksessä ei vain välttämättä itse huomaa. Joten kai se rakkaus kaunistaa, ellei ole erityisen iloinen ihminen jo ennestään :)
Lähetä kommentti