Pidä jalat maassa

Mikä siinä on, että ihminen yrittää aina tavoitella jotakin suurta ja upeaa? Jotakin ...melkein mahdotonta.
Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Onko kuu todellakin tavoittelemisen arvoinen?

Vasta sitten kun huomaa, ettei taivaasta tähteä saa ja että ruoho onkin huonompaa toisella puolella sitä alkaa tajuamaan että lähelläkin on paljon hyvää.
Vasta silloin sen huomaa kuinka paljon annettavaa lähi ympäristöllä on.

Miksi näin? Miksi täytyy ensin tavoitella suurta saavuttamatonta? Eikö voi suosiolla katsoa ympärilleen ja nähdä sen pienen tähden joka onkin pudonnut taivaalta alas?