ÄLKÄÄ IKINÄ RAKASTUKO. PYSYKÄÄ KAUKANA SIITÄ NIIN KAUAN KUIN MAHDOLLISTA. VARSINKI AVIOLIITOISTA.
Tuli tuossa käytyä elokuvissa katsomassa Sex and the city - movieta. Oli itseasiassa aika loistava elokuva. Sai minut tajuamaan monenlaisia asioita. Ja sehän se inspiroikin minut kirjoittamaan tämän kirjoituksen tällä kertaa.
Olen sitä mieltä että rakkaus on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Ennen sitä ihminen on suhteellisen onnellinen ja pystyy elämään normaalisti ilman huolia. Mutta mitä käykään kun rakkaus astuu kuvioihin?
HÄN SAIRASTUU VAKAVASTI.
Oikeasti. Rakkaus on murhaa ihmismielelle.
Minä en ikinä mene naimisiin. Se on pahin virhe jonka rakkaudessa voi tehdä. Sen jälkeen kaikki ongelmat tulevat. Ja viimeistään silloin mieli on täysin tuhottu.
Sinkkuudessa on monia hyviä puolia.
Saa katsella miehiä ihan rauhassa tuntematta huonoa omaatuntoa. Ja tarviiko sen pidemmälle päästäkkään?
Olisiko kätevää jos miehiä voisi pistää pulloon? Sitten voisi laittaa pullon hyllyyn ja katsella niitä miehiä aina uudestaan. Tulisi aikamoinen kokoelma varmasti.
Mutta tottapuhuen. Varmasti jokainen ihminen kaipaa lähelleen jonkun joka pitää huolen sinusta ja joka tuo lohdutusta ja hellii ja halailee. Tuo kukkia ja vie syömään.
...HETKINEN.
Santra rauhoitu!
Tuollaista tapahtuu VAIN JA AINOASTAAN elokuvissa. Se ei ole oikeaa elämää. Oikeassa elämässä rakkaus on yhtä tuskaa. Mies ei helli naista!
VAIKKA NAISEN PITÄISI AINA OLLA VAIVAN ARVOINEN.
Miesten pitäisi helliä naisia. Oikeesti. Naiset ansaitsevat sen.
Minulla on tunne että naiset hellivät enemmän miehiä. SE ON VÄÄRIN. Tasa-arvoa tässäkin kiitos!
HELLIKÄÄ NAISIANNE.
Minä ainakin haluaisin ihanan rakastavaisen miehen joka osaa kohdella naista.
EI MUTTA NYT SANTRA HUIJAA. santra ei halua miestä. EI IKINÄ ENÄÄ.
Paitsi että olen kihloissa. Mutta henkisesti olen täysin vapaa sinkku.
Pitäisiköhän minun vaihtaa blogin nimeä? Kirjoittelen vain miehistä ja rakkaudesta nykyää. Minne on jäänyt kaikki muu?
Kyllä ne muutkin asiat tulevat.
VARMASTI TULEVAT! Santran elämä ei pyöri rakkauden ympärillä.
Mutta kun rakkaus ja ihmissuhteet ovat kiinnostavia. Niistä saa niin paljon irti. Pakko käyttää hyväksi.
Mielenvikainen Santra vaikenee jälleen ensi kertaan saakka. Kiitos ja hei.
ÄLKÄÄKÄ NAISET KOSKAAN MENKÖ ULOS MIEHEN KANSSA ILMAN AIVOJA.
Pasalla ja Atpolla nousi kusi päähän - turhaan
13 vuotta sitten
1 kommentti:
Kyllä miehetkin hellii, minun poikaystäväni ainakin hellii minua :)
Me kun ei olla niitä sellaisia hellittelynimiä käyttäviä tai söpöileviä ihmisiä, niin me osoitetaan kiintymystä toiseen fyysisesti. Ja silloin ne pienetkin hellyyden sanat tuntuu niin suurilta.
Itseasiassa, joskus todella ihmettelen poikaystäväni kärsivällisyyttä kanssani! Minä olen piikikäs ihminen, paha suustani, ronski ämmä jos tahtoo sanoa... Ja silti tuo kestää minua!
Kaikki johtuu naisista.
Korviaan myöten ihastunut mies ei ole järin miehekäs. Ihastunut mies on pehmeä ja hellä, naiset usein tahtovat testosteronia uhkuvan uroon. En minäkään alussa pitänyt tuosta lapsellisesta metroseksuaalista, jonka kanssa seurustelen. Vähitellen mieli kumminkin muuttui, kun uskaltauduin päästämään itseni rennoksi.
Mutta ihastus on silti tuskaa (rakkaudesta en puhu, en ole rakastunut vielä). On ikävä olla erossa toisesta, on ikävä nukkua yksin ja välillä miettii, mitä toinen ajattelee. Ajatteleeko se minua? Mitä jos se ajatteleekin jotakuta toista?
Mutta fakta on, että miehissä on aina paljon vikoja. Kummasti vaan niitäkin oppii sietämään...
Lähetä kommentti